Helmikuun kirjat

Kuten kahtena vuotena aiemminkin, oli helmikuu minulle jälleen huono lukukuukausi. Vaikka tavoista poiketen minulla oli jopa lomaa eikä mitään opiskeluihin liittyvää stressiä tuntui silti siltä, että mitään en saa lukurintamalla aikaiseksi. Olin pitkästä aikaa jopa siinä tilanteessa, että jätin kirjan suosiolla kesken. Enkä edes siksi, että se olisi ollut huono, vaan siksi, että nyt ei vain tuntunut oikealta ajalta lukea sitä. Onneksi nyt näyttää siltä, että maaliskuu alkaa paljon paremmin kuin helmkuu. Eipä tässäkään kuussa tullut luettua mitään älyttömän huonoa, mutta laadultaan tämä oli kyllä tammikuuta heikompi. Toki mukaan mahtui jälleen useampi hyvä kirja, joita saatan muistella vuoden lopulla parhaita palkitessani.

Luetut ja blogatut (nyt tai tulevaisuudessa)
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta. Blogisavujen avulla löydetty loistava sarjakuva, joka on loistava ajankuvaus nykyajan Burmasta ja sen monista puolista. Tykästyin niin, että tulen takuulla lukemaan myös lisää Delislen teoksia.
Herta Müller: Sydäneläin. Kuukauden lukupiirikirjamme, joka osoittautui juuri sellaiseksi kuin olin odottanutkin: hieman vaikeaselkoiseksi, historialliseksi ja Müllerin omasta elämästä kumpuavaksi.
Herman Koch: Illallinen. Kiinnostuin jo viime vuoden puolella ja vihdoinkin kirjaston varausjono saavutti minutkin. Tämä oli loistava mustan huumorin pläjäys ja pitkästä aikaa aloin miettiä, miten tämä mahdollisesti toimisi elokuvana.
Johan Bargum: Syyspurjehdus. Tämänkin kirjan löysin blogisavujen perusteella. Viime vuonna tämä tuntui lumonneen niin monen, että oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. Ja olihan tämä ihan mukava, mutta en valitettavasti lumoutunut niin suuresti kuin moni muu.

Luettua mutta ei blogattua
Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan. Eloa DDR:ssä useamman sukupolven kuvaamana, juurien etsimistä Euroopasta ja Amerikasta ja suvussa vallitsevien salaisuuksien penkomista. Tämä oli alkuasetelmaltaan ja monine kerroksineen ja kertojaäänineen niin kutkutteleva, että pakkohan tämä oli kirjastosta varaukseen laittaa. Kun lopulta tämän käsiini sain täytyy tunnustaa, että koin jonkinlaisen pettymyksen. Ei tämäkään huono missään tapauksessa ollut, mutta jälleen kerran olin mahdollisesti luonut kirjalle niin suuret odotusarvot, että ne eivät missään vaiheessa lukemista täyttyneet. Lopulta tuntui, että kehyskertomuksiin oli ehkä sittenkin yritetty tunkea liiaksi kaikkea, sillä kaikki salaisuudet eivät minulle selvinneet edes viimeisellä sivulla. Vaikka ilmeisesti asiat oli hyvinkin suoraan mainittu tekstissä. Ehkä pitkä lukuaika vaikutti osittain tähän sekavuuden tunteeseen.
Don DeLillo: Putoava mies. Pääteemana on syyskuun 11. päivä ja WTC:n sortuminen. Miten terroriteot vaikuttivat niihin, jotka pääsivät torneista pakenevaan? Entä heihin, joiden sukulainen tai ystävä on ollut torneissa tapahtumahetkellä? Miten tavallinen new yorkilainen kokee ja käsittelee asiat? Näihin ja moniin muihin asioihin paneudutaan tässä DeLillon teoksessa, jonka aikoinaan löysin Savonlinnan pääkirjaston poistohyllystä. Aihe voisi olla tyypillistä jenkkipropagandaa uskonnollisine elementteineen, mutta samalla DeLillo onnistuu tarjoamaan myös uuden näkökulman asialle. Paljon keskitytään mielenterveyteen ja seurauksiin, ei niinkään terroritekoihin tai niiden tekijöihin. Toki oman äänensä saa kuuluviin myös yksi iskun tekijöistä, mutta sen sijaan että hänet tuotaisiin esiin puhtaasti murhaajana, pyrkii DeLillo luomaan hänen ympärilleen persoonan ja kuvauksen siitä, miten tähän kaikkeen päädyttiin. Putoava mies oli oikein mukava lukukokemus, vaikka näin lähes kuukauden jälkeen se ei olekaan enää kunnolla muistissa.

Luettua tilastotietoa
Luin helmikuussa yhteensä kuusi kirjaa.
Näistä neljä oli romaaneita, yksi pienoisromaani ja yksi sarjakuvateos.
Tässä kuussa luin ainoastaan suomeksi.
Valloitin Euroopasta Saksan ja Hollannin.
Oman hyllyn kirjoja luin kaksi. (Sydäneläin (tosin tämä ei ole listauskelpoinen, sillä päätyi omaan hyllyyn jo hyllyhaasteen alettua), Putoava mies)
Lukemattomia kirjailijoita sain listalle kaksi. (Koch, Bargum)

Luetut teemat
Helmikuun teemana oli Keltainen kirjasto. Tämä ei nyt ollut laisinkaan onnistunut teemakuukausi, sillä sain luettua vain kaksi teeman mukaista kirjaa (Sydäneläin, Putoava mies). Kirjastosta tosin lainasin useamman teoksen, mutta kun ei vaan kulkenut. Pitänee kokeilla jossakin vaiheessa uudelleen, sillä Keltaisessa kirjastossa on ehdottomasti parhaimmat kirjat. Tässä kuussa aiheena onkin omat suosikit (uskaltaako joku veikata, keitä kaikkia listalla on?) sekä tulvasta johtuen myös tämän kevään uutuudet.

Kirjahankinnat
Suomalaisen kirjakaupan poistohyllyssä oli kasapäin Aikamme kertojia. Päätin kuitenkin jättää myös toisille jotakin ja näin ollen otin matkaani vain Eve Mihkelsonin Ruttohaudan. Lähikirppariltamme löysin kaksi viime vuoden kirjaa hyväkuntoisina, ihan siedettävään neljä euroa kappale hintaa: Rosamund Luptonin Sisar sekä Anne Swäedin Kesällä kerran.

Tammikuun kirjat

Tammikuu oli laadukas lukukuukausi. Vain lukupiirikirjamme osoittautui jonkinlaiseksi pettymykseksi ja sekin kuitenkin ansaitsi arvosanakseen kolme ja puoli. Luin myös yllättävän paljon muuta kuin kaunokirjallisuutta, sillä listalle päätyi yhden sarjakuvan lisäksi peräti kaksi tietokirjaa. Kirjoja luin kolmella kielellä, kun suomen ja englannin lisäksi uskalsin tarttua myös ruotsinkieliseen kirjallisuuteen.

Luetut ja blogatut
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Pieni, suuri neljän tähden kirja, jonka koin etenkin kunnianosoituksena tarinoita, pikkukylien yhteisöllisyyttä ja pieniä elokuvateattereita kohtaan.
Hélène Gremilon: Uskottuni. Kahden aikatason kertomus kirjeen salaisuudesta veti minut puoleensa täysin.
J.K. Rowling: The Casual Vacancy. Potter-kirjailijan ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani ei ollut samanlainen menestys kuin Potterit, mutta ajoittaisesta liian suuresta henkilömäärästään huolimatta näin ja koin kirjan potentiaalin.
David Nicholls: One Day. Ihana, ihana kirja. On takuulla vahvoilla vuoden lopussa vuoden parasta kirjaa valittaessa. Koin ja tunsin tätä lukiessani niin paljon, että lukukokemus pysyy muistissani pitkään.
Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Ei osoittautunut samanlaiseksi mukaansatempaavaksi teokseksi kuin Juoksuhaudantie. Monen aiheensa kanssa vaikutti välillä kiireiseltä mutta lopulta tästä jäi kuitenkin positiivinen jälkimaku.
Tove Jansson: Trollvinter. Ensimmäinen kosketukseni sekä ruotsinkieliseen kirjallisuuteen että romaanimittaiseen Muumi-teokseen sai loistavan alun ihastuttavan Taikatalven myötä.

Luettua mutta ei blogattua
Kaikki kirjat eivät vain ole sellaisia, että niistä haluaisi kirjoittaa pitkästi. Siksi alan esittelemään joka kuukauden päätyttä aina ne kirjat, jotka kyllä olen lukenut, mutta joista en ole kokenut tarvetta suuremmin kertoa.
Tytti Issakainen, Pekka Rahkonen: Atte ja Anna Meidän ja muiden uskonnot. Loistava tietokirja maailman suurimmista uskonnoista. Tutustuminen islamiin, hindulaisuuteen, ortodokseihin, katolilaisiin ja kristittyihin tapahtuu Annan, Aten ja näiden luokkatovereiden kanssa. Paasto, kuoleman jälkeinen elämä, pyhät kirjat, ruokavaliot ja monet muut asiat tulevat tutuiksi teoksen avulla. Oivallista luettavaa monikulttuuriselle lapsiryhmälle ensimmäiseltä luokka-asteelta alkaen.
Allen Ginsberg: Howl. Graafinen, runomuotoon kirjoitettu sarjakuvaromaani. Tämä jos mikä oli täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja sen myös huomasi. Enpä muista vähään aikaan lukeneeni teosta, josta en tajunnut juuri mitään. Vaikka luin tämän englanniksi en siltikään syytä omaa kielipäätäni vaan sitä, että en saanut tästä irti mitään siitä postapokalyptisestä selviytymistarinasta, joksi tätä takakannessa kuvattiin vaan mieleeni jäivät alastomat ihmiset, seksi ja huumeiden nauttiminen.
Peter Bunyard: Extreme Weather. Mielenkiintoista tietoa maapallon sääilmiöistä, ääri-ilmiöistä ja vastuukysymyksistä. Paljon tietoa siitä, millä tavalla maapallon säätila on muuttunut viimeisen vajaan sadan vuoden aikana ja mitä seuraavan sadan vuoden aikana tulee tapahtumaan. Paljon sellaista, joka on todettu mediassa useaan otteeseen, mutta myös sellaista, jota ei juurikaan ole missään mainittu. Tosin kirjoittaja, britti kun on, piikittelee kyllä säälittävän paljon usalaisia ilmastoasioiden väärinhoitamisesta; mielestäni tämän ei kuuluisi olla tietokirjan rooli.

Luettua tilastotietoa
Luin tammikuussa yhteensä yhdeksän kirjaa.
Näistä viisi oli aikuisten kaunokirjallisuutta, yksi lasten kaunokirjallinen teos, yksi sarjakuvaromaani ja kaksi tietokirjoja.
Luin kolmella eri kielellä; suomeksi neljä, englanniksi neljä ja ruotsiksi yhden teoksen.
Valloitin Euroopasta Ranskan, Iso-Britannian ja Suomen.
Oman hyllyn kirjoja luin vain yhden teoksen verran. (One Day)
Lukemattomia kirjailijoita sain listalleni niinikään yhden. (David Nicholls)

Luetut teemat
Tammikuun teemana oli vieraskielinen kirjallisuus. Luin yhteensä viisi kirjaa jollakin muulla kielellä kuin suomeksi. Englanniksi luetuista kaksi oli romaaneita (The Casual Vacancy ja One Day), yksi sarjakuva (Howl) ja yksi tietokirja (Extreme Weather). Ruotsiksi luin yhden lastenromaanin (Trollvinter).
Ensi kuussa onkin vuorossa Keltaisen kirjaston helmikuu ja lukulistaakin olen jo valmistellut: silloin luen ainakin DeLilloa, Mülleria, Pamukia ja Kemalia.

Kirjahankinnat
Alekirjat kotiutuivat vasta tammikuun puolella, mutta niiden tilaamisen hoidin jo joulukuussa, joten en niitä tähän listaa. Sen sijaan pääkirjastossamme on tehty viime aikoina paljon hyviä poistoja, joten luonnollisesti sieltä mukaani tarttuivat seuraavat teokset: Selja Ahava: Eksyneen muistikirja. Bo Carpelan: Lapsuus, Nadine Gordimer: Ei seuraa matkalleni.