Joulukalenteri, luukku 24

Joulun kirjalahjasaalis oli oikein mukava. Pukki muisti seuraavilla teoksilla:

Kari Hotakainen - Ihmisen osa
Haruki Murakami - Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Orhan Pamuk - Nimeni on punainen
Stephen King - 11/22/63

Pukki oli siis hyvin perillä siitä, millaista lukemista voin vailla. Nyt vielä hetki joulupuuhia ja sitten paluu kirjablogin ja arjen pariin.

Joulukalenteri, luukku 23

Ensi vuonna olen suunnitellut pitäväni teemaviikkoja ja -kuukausia. Olen alustavasti suunnitellut teemoja ainakin seuraavista:

• Vieraskielinen kirjallisuus
• Paksut kirjat
• Kirjoja suosikkikirjailijoilta
• Uusintaluvussa
• Ohuet kirjat
• Klassikot

Oletko sinä miettinyt jo ensi vuoden lukemisia?

Vielä huomenna tavataan kalenterin merkeissä, sitten on aika huilata hetki ja palata kunnolla arvostelujen pariin.

Joulukalenteri, luukku 22

Tuomas Kyrö - Pukin paha päivä, 2011. Kuvittanut Antti Kyrö. WSOY, 2011. 111 s. Kirjaston jouluhyllystä.

Tuomas Kyrö on ollut minulle kauan niitä kirjailijoita, joihin en ole halunnut tarttua, koska minulle on jäänyt hänestä negatiivinen mielikuva. Näin joulun alla on kuitenkin hyvä myös vähän rikkoa rajoja ja päätyä lukemaan Pukin paha päivä. 

Pukin paha päivä on Tuomas Kyrön kirjoittama ja hänen veljensä Antin kuvittama. Yhdessä he ovat luoneet karikatyyrisen ja satiirisen maailman kaupallisen yhteiskunnan ympärille. Tässä maailmassa joulupukki lentää pakettiautolla, aikuiset vievät lasten joululahjat ja kaikki perinteiset joulupukkiuskomukset haudataan kerta heitolla.

Joulu uhkaa peruuntua, sillä edellisenä jouluna aikuiset ovat välttämättä halunneet leikkiä lasten leluilla. Niinpä pukki ja tonttunelikko aikovat painaa Joulun Sanomalehden, joka pitää aikuiset kiireisinä lasten leikkiessä. Matkaan tosin tulee muutamia mutkia, kuten hillitön tulipalo sekä joulupukin uskottavuus, jonka pelastamiseen tarvitaan pukin suuri sydän sekä piippuhyppy.

Kirjan kieli on eläväistä ja tapahtumat kerrotaan minä-kertojan, joulupukin, kautta. Tämä tuo omanlaisensa lisän tarinaan, sillä pukki todellakin on Persoona. Hän viljelee outoja kielikuvia ja hassuha sanontoja, mutta on kuitenkin pohjimmiltaan herkkä ja kiltti mies. Sekä hieman jo kärsinyt; onhan ikää kertynyt kiitettävästi ja kesällä tuli grillattua ehkä muutama makkara liikaa. Huumori kukkii lähes jokaisella sivulla, sekä myös kuvituksessa, eikä lukija ehdi edes seppoa sanoa kun kirja on jo päättynyt.

Ainoa asia, joka minua jäi häiritsemään, on kirjan sijoittelu. Se kun on ainakin Turussa kirjastoissa laitettu lasten osastolle. Minusta tämänsisältöinen kirja sopisi paljon paremmin aikuisten osastolle, sillä aivan alakoulun pienimmille en tätä lukemiseksi antaisi ja vähän vanhemmiltakin saattaa vielä mennä kirjan jutut ohitse. Muuten täytyy todeta, että oli hyvä, että uskalsin kuitenkin tarttua Kyröön, vaikka sitten tällaisessa jouluisessa muodossa. Pelottaa sanoa, mutta tuli taas uusi kirjailija TBR-listalle.

Ketkä ovat sinun kirjallisia vastuksia? Ketä et mistään nimestä halua lukea? Tai keheen olet tarttunut pitkin hampain oman mielikuvasi vuoksi? Onko mielipiteesi muuttunut jostakin kirjailijasta täysin?

Joulukalenteri, luukku 21

Jotain hyötyä Cosmopolitanista, löysin nimittäin googlettaessa sieltä kätevän joulugallupin.

1. Mitä haluat/toivot lahjaksi?

• Olenkin listannut niitä jo aiemmin. Mutta kirjoja ja vaatteita sekä jotain kivaa kosmetiikkaa on aina mukava saada.

2. Lempijoululaulusi?

• Ehdottomasti Tulkoon joulu. Ja tykkään kaikista tonttulauluista, vaikka töiden ansiosta muutama alkaakin tuntumaan jo ärsyttävältä renkutukselta (ja tämä on vasta ensimmäinen vuoteni töissä, 30 vuoden kuluttua en varmaan enää kestä sanaa tonttu).

3. Ketä muistat jouluna ja miten?

• Läheisiä. Lahjoilla, korteilla ja muilla muistamisilla. Käyn myös haudoilla viemässä kynttilöitä.

4. Pidätkö joulusta?

• Rakastan. Minä aloitan yleensä jouluvouhotuksen viimeistään lokakuussa, joten onkin kiva, että nykyisessä työssä joulu on lähes se pääjuhla. Joululauluja pitää kuunnella viimeistään marraskuussa ja ensimmäisenä adventtina ikkunoissa pitää olla valot.

5. Onko sinulla jouluperinteitä?

• Useitakin. Lahjojen hankkiminen ajoissa, niiden paketointi joulumusiikin parissa, kuusen koristelu yleensä aatonaattona, aikaisin ylös aattoaamuna, Joulupukin kuuma linja, riisipuuro, joulurauhan katsominen, Lumiukko, hautausmaalla käyminen, hyvin syöminen, seurapelien pelaaminen iltamyöhään.

6. Uskotko joulupukkiin?

• Tietenkin!

7. Oletko esittänyt jouluna joulupukkia tai -muoria?

• En, mutta autan pukkia lahjojen jakamisessa.

8. Missä vietät joulun?

• Miehen sukulaisten luona.

9. Mikä olisi paras joululahja?

• Sellainen, jota hankkiessa juuri minua on ajateltu.

10. Tykkäätkö jouluruoista?

• Osasta pidän, osasta en. Kaloja syön vähän ja laatikoista menee yleensä vain maksa- ja lanttu-. Tykkään kuitenkin syödä kunnolla niitä, joista pidän.

11. Parasta joulussa?

• Rauhoittuminen, yhdessä oleminen, jatkuva syöminen.

12. Jos saisit tehdä jouluna yhden hyvän teon, mikä se olisi?

• Antaisin kaikille joulun.

13. Joulun ehdoton herkku?

• Konvehdit.

14. Miten valmistelet joulua?

• Laitan kodin joulukuntoon ajoissa, teen joulusiivouksen, koristelen kuusen, paketoin lahjat, kuuntelen joululauluja, virittäydyn joulutunnelmaan.

15. Voisitko viettää joulua esim. Hawaijilla?

• En, pidän valkoisesta joulusta. Enkä edes mustana jouluna tahtoisi muualle, minä en osaisi viettää joulua muualla kuin Suomessa (enkä edes missään hotellissa/vuokramökissä).

16. Kenen kanssa vietät mieluiten joulua?

• Läheisten ihmisten kanssa.

17. Stressaatko joulusta?

• Kyllä. Töissä stressasin ensin joulujuhlia ja nyt olen herännyt siihen, että aikaa on vähän ja tehtävää paljon.

18. Pitäisikö joulun olla useammin?

• Vaikka joulua rakastinkin niin ei sentään. Lahjojen antaminen menettäisi merkityksensä, ruoka ei  enää maistuisi yhtä hyvältä (eikä sitä edes jaksaisi syödä yhtä paljon) ja stressiä olisi useammin.

19. Missä haluaisit viettää joulun?

• Kodissa tai jonkun läheisen luona.

20. Leivotko jouluisin?

• En juurikaan. Anoppi leipoo niin paljon, että kotona ei itse enää tarvitse.

Joulukalenteri, luukku 20

Vuonna 2011 minulla oli ilo tutustua ja ihastua moneen uuteen kirjailijaan. Uusien tuttavuuksien listalla olivat tuolloin Hotakainen (tänäkin vuonna luettu yksi teos, Jumalan sana, tosin en rakastunut siihen yhtä palavasti kuin Juoksuhaudantiehen), Haahtela (jonka lähes koko tuotannon luin tänä vuonna, joten ihastus jatkuu), Ishiguro (jonka teoksia on edelleen TBR-listalla, mutta jota en ehtinyt tänä vuonna yhtään lukenaa), Murakami (jonka Norwegian Wood oli yksi vuoden parhaimmista teoksista), Hautala (jonka Kansalliskirja ihastutti minut ja jonka tuotanto minulla on nyt kokonaisuudessaan kirjahyllyssä), Calvino sekä Müller (jotka molemmat ihastuttavat edelleen, mutta en vain ole löytänyt aikaani heille).

Onneksi myös tänä vuonna kohtasin uusia kirjailijoita, joiden tuotantoa tulen varmasti lukemaan myös tulevaisuudessa. Vuoden alussa minua ihastutti Bo Carpelan, jolta luin ihastuttavan Lehtiä syksyn arkistosta jälkeen myös Kesän varjon. Julie Orringer hurmasi Näkymättömällä sillallaan ja toivonkin kuulevani hänestä myös jatkossa. Lionel Shriver osoittautui kaiken ylistyksensä ansainneeksi kun pääsin Poikani Kevinin maailmaan. A.S. Byatt nousi kertaheitolla suureksi suosikikseni luettuani kesällä hänen tiiliskivensä Lasten kirja. Juuri hetki sitten nautin vielä toisen Byattini tänä vuonna Pienen mustan kirjan merkeissä. Listalleni pääsi myös uusi novellisti kun pääsin tutustumaan Daniyal Mueenuddinin esikoiskokoelmaan Hunajaa ja tomua. Suomalaiset naiset antoivat myös vahvan osoituksena, sillä ihastuin niin Sanna Eevaan luettuani Olot että Katja Kaukoseen rakastuttuani Vihkivesiin. Lokakuussakin löysin vielä kaksi uutta ihastutta kun ensin luin sittemmin Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin Jään ja melkein heti perään Petri Karran Pakenevat unet. Marraskuussa minua ihastutti Sarah Winman ja sitä ennen myös Aki Ollikainen. Myös Richard Yates pääsi hyvin ja kiinnostavien kirjailijoiden listalle.

Paljon olen siis löytänyt tänä vuonna uusia, kiinnostavia kirjailijoita puhumattakaan niistä vanhoista tutuista, joiden teosten parissa olen viihtynyt. Tämä vuosi on ollut jo tähän asti hieno ja toivon, että se tarjoaisi vielä loman aikana muutaman ihanan lukukokemuksen. Jos ei muuta, niin vuoden parhaimpien kirjojen valitsemisesta tulee aikamoinen urakka.

Millaisia kirjailijalöytöjä sinä teit tänä vuonna?

Joulukalenteri, luukku 19

Aletheia Kirjoihin kadonnut-blogista teki paljastuksia bloggaajasta omassa joulukalenteriluukussaan. Koska idea oli hauska, ja hän haastoi kaikki kanssabloggaajansa, niin tässä seuraa oma versioni.

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:

• Sateinen, pimeä, märkä syksy
• Musta joulu
• Mustavalkoiset ihmiset
• Joskus oma luonteeni
• Eläinten ja ihmisten kaltoinkohtelu
• Ihmiset, joilla ei ole ikinä omia mielipiteitä
• Mielipiteet, jotka muuttuvat massan mukana
• Asioiden tahallinen vääntely ja kääntely
• Asioiden perustelematon lyttäys
• Huonosti kirjoitetut kirjat

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

• Hankaluus
• Menen usein enemmän tunteella kuin järjellä
• Minun on vaikea antaa periksi
• Enkä osaa hävitä kunnolla
• Viihdyn lasten seurassa
• Heittäytyminen joskus vähän tyhmiinkin juttuihin
• Tunteellisuus
• Välillä vähän hankala lepyteltävä
• Kiivaus asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä

KAHDEKSAN ASIAA, JOTKA MIELESTÄSI TEKEVÄT KIRJASTA HYVÄN:

• Kiinnostavat päähenkilöt
• Etenevät tapahtumat
• Yleensä myös hyväksi havaittuun tuttuun kirjailijaan voi luottaa
• Lukijan haastaminen
• Tapahtumat, jotka pysyvät muistissa vielä pitkään kirjan sulkemisen jälkeen
• Toimiva kokonaisuus
• Hyvä lopetus
• Järkevä kappalejako / Lukujen selvä jaottelu

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:

• Paljon sijaistuksia ensi vuoden alkuun
• Pitkää työsopimusta vuoden aikana
• Uutta kirjahyllyä
• Rauhallista joulua
• Vähemmän stressavaa vuotta 2013
• Hyvää terveyttä myös ensi vuodelle
• Paljon hyviä lukukokemuksia

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN MENET KIRJASTOON:

• Palautan lainat
• Katson uutuus-hyllyn
• Katson palautetut-hyllyn
• Kierrän kaunokirjallisen puolen läpi, jos jotakin sattuisi silmään / Etsin ne kirjat, joita varten olen kirjastoon tullut
• Käyn lasten puolella kierroksen
• Laitan lainausautomaatin töihin

VIISI LEMPIRUOKAASI?

• Moussaka
• Hyvä pihvi
• Kookoskanakeitto
• Pasta
• Yleensä kaikki mitä mies kokkaa

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

• Ruoka
• Riittävä uni
• Lukeminen
• Sosiaaliset suhteet

KOLME MIELESTÄSI KAUNISTA ASIAA:

• Talvinen maisema
• Auringonlasku
• Rakkaus

KAKSI KIRJAA, JOISTA ET PIDÄ:
Rajoitan nämä nyt vain blogiaikana luettuihin:

• José Saramagon Elefantin matka
• Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö

YKSI TUNNUSTUS:

• Olen menossa ensi keväänä naimisiin

Joulukalenteri, luukku 18

On aika seuraavan kirjallisen lupauksen: Laajennan ensi vuonna lukureviiriäni uusiin tyylilajeihin. Tänä vuonna olen lukenut todella paljon draamaa ja ennen kaikkea draamaa, jossa on ollut monta sukupolvea. Ensi vuonna koetan lukea monipuolisemmin ja ehkäpä kurkistaa jopa sci-fiin, fantasiaan ja joihinkin tyttökirjaklassikoihin. Samoin myös sarjakuvat, runous ja tietokirjat tulevat olemaan suuremmassa osassa blogissani.

Joulukalenteri, luukku 17

Vuonna 2012 on ilmestynyt paljon hyviä uutuuksia. Ja toisin kuin viime vuonna, olen myös lukenut niitä poikkeuksellisen paljon. Seuraavassa pieni katsaus parhaisiin vuonna 2012 ilmestyneisiin kirjoihin satunnaisessa järjestyksessä.

Haruki Murakami - Norwegian Wood
Kaunis ja traaginen rakkaustarina, joka on paljon muutakin kuin rakkaustarina.

Daniyal Mueenuddin - Hunajaa ja tomua
Synkkiä, mutta silti elämänmakuisia, novelleja Pakistanista ja pakistanilaisista.

Sanna Eeva - Olot
Sukupolviromaani, jonka sivuilla ei juurikaan ilon hetkiä lue.

Katja Kaukonen- Vihkivedet
Upea ja hengästyttävä novellikokoelma heistä, joiden ääni pääsee harvoin kuuluviin. Puhumattomia asioita ja vettä.

Ulla-Lena Lundberg - Jää
Rakkaudesta saaristoon. Elämänmakuinen kertomus saaristoseurakunnan elämästä Luodoilla, uudesta kirkkoherrasta ja ajasta juuri sodan jälkeen.

Petri Karra - Pakenevat unet
Kertomus pahoinvoinnista hyvinvointiyhteiskunnassa. Sekakäyttäjä-äiti, vainoavat sossut ja kaksi tuuliajolla olevaa lasta.

Aki Ollikainen - Nälkävuosi
Suomen nälkävuodet ja aika, jolloin perheet toisensa jälkeen lähtivät kaduille kerjäämään. Selviytymistarina lumen ja pakkasen keskellä.

Mitä hyvää 2012 kirjoitettua sinä luit tänä vuonna?

Joulukalenteri, luukku 16

Sven Nordqvist - Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita, 1989 (Pettson får julbesök, 1988). Ruotsista suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 2007.

Pesosen ja Viiru-kissan jouluvalmistelut ovat jääneet viime tippaan; ruoat ovat ostamatta, kuusi kaatamatta, piparit leipomatta ja joulu laittamatta. Epäonnisella kuusenhakureissulla Pesonen rikkoo jalkansa ja Viiru on varma, että joulu on peruttu. Onneksi hätä kuitenkin keinot keksii ja pian sekä mies että kissa ovat laittamassa joulua kovalla tohinalla. Lopulta Pesonen ja Viiru saavat yllättyä oikein kunnolla kun naapurusto kuulee heidän tarpeistaan ja tuovat joulun heille.

Sven Nordqvist on jälleen saanut Viirun ja Pesosen elämään paperilla. Sattumukset ovat niin tragikoomisia, että ne voisivat tapahtua kenelle tahansa meistä. Jokainen varmasti muistaa sen hetken juuri ennen jouluaattoa kun tuntuu, että lähes kaikki on vielä tekemättä, mutta aikaa ei ole läheskään niin paljoa. Kuvat ovat yksityiskohtaisen tarkkoja ja sivuilla seikkailee mm. tonttuja. Lukemisen lisäksi tutkittavaa on siis paljon ja ensivilkaisulla moni pieni yksityiskohta jääkin näkemättä.

Luin tätä iltapäiväkerholaisille (7-8-vuotiaille) ja kieli vei meidät kaikki mennessään. Varsinkin Viiru sanailee nokkelasti ja kirvoitti useat naurut koko porukasta. Kuvien katselu vei oman aikansa ja kirjan teemat (mustasukkaisuus, 'kadonnut' piparitaikina, auttaminen) saivat aikaan hyvää keskustelua. Ajallisesti tämän lukemiseen kuluu lähes puoli tuntia, joten aivan pienimpiä kirja tämä ei välttämättä ole. Varsinkin huumorinsa ja tapahtumiensa vuoksi tämä onkin enemmän jo kouluikäisten kirja.

Joulukalenteri, luukku 15

Mauri Kunnas - Tassulan tarinoita Onnin paras joululahja, 2003. Yhteistyössä Tarja Kunnaksen kanssa. Otava, 2003. 27 s. Kirjaston jouluhyllystä.

Pikku Onnin isälle on tärkeää, että hänen poikansa ei jää ilman viimeisiä leluja ja teknologisia villitykisä. Isä ostaa kaupat tyhjäksi ja kuljettaa joululahjat pojalle kahdella kuorma-autolla. Poika ei kuitenkaan tunnu olevan kovin otettu isänsä huomiosta, sillä hän ei tee juuri muuta kuin murjota. Kunnes eräänä yönä Herra Hakkarainen lähtee kävelylle ja Onnikin hymyilee vihdoin.

Onnin paras joululahja on omalla tavallaan pysähdyttävä. Se antaa ajateltavaa niin lapselle kuin aikuisillekin. Se ottaa hyvin kantaa nykyajan kulutushysteriaan ja kaikki-mulle-nyt-heti-asenteeseen. Näin kantaaottavana en muista Kunnasta koskaan nähneeni. Toki mukana on myös tuttua huumoria ja onhan tämäkin kirjoitettu tietty pilke silmäkulmassa - tokikaan se ei poista sitä tosiasiaa, että asian ytimessä tässä ollaan.

Mitä te ostatte joululahjaksi (kirjojen lisäksi toki)? Korvaako määrä laadun? Vai hukkuvatko läheisenne mielestänne jo tavaravuoriin ja ostatte joka vuosi vain muutaman, tarkoin valitun lahjan?

Joulukalenteri, luukku 14

Paljon olisi vielä luettavaa tänä vuonna. Vuoden viimeinen lukupino näyttää tällä hetkellä tältä:

Dan Simmons - Flashback
Dystopia 2030-luvun Yhdysvalloista, joka on raunioitunut väkivallan, korruption ja terrorismin syöksykierteessä. Flashback on huumausaineiden jalokivi, jota tavallinen kansa käyttää pakokeinonaan nykypäivästä. Nick Bottom houkutellaan selvittämään yrityspomon pojan murhaa ja joutuu tietenkin hengenvaaraan. (Koska dystopia kiinnostaa aina.)

Vilmos Csaplár - Hitlerin tytär
Entäpä jos Hitlerille olisi syntynyt Jolán-tytär. Ja entäpä jos tämä samainen tytär olisi päätynyt juutalaisten kirjoihin ja melkein joutuisi Auschwizin-junaan. Sodan loppumainingeissa Unkarin juutalaiset alkavat käymään kauppaa saksalaisten kanssa. (Koska lähtöasetelmat tuntuvat mielenkiintoisilta.)

Sara Razai - Olen etsinyt sinua
WTC-iskujen jälkeen mutta ennen Irakin sotaa Annika kohtaa kodittoman pakolaisen, Samimin. Kohtaamisen jälkeen varsinkin Annikan elämä muuttuu. (Pakolaisia ja Turku.)

J.K. Rowling - The Casual Vacancy
Suuri teos pikkukaupungista. (Koska Rowling. Ja koska haluan lukeni myös tämän Rowlingin alkukielellä.)

Julian Barnes - Kuin jokin päättyisi
Menneisyys muuttuu nykyisyydeksi kun keski-ikäinen Tony Webster saa perinnön: hieman rahaa sekä vaikeaselkoisen arvoituksen. (Koska kirjblogaajat ovat puhuneet tästä niin paljon.)

MItä sinä luet loppuvuoden aikana?

Joulukalenteri, luukku 13

Tämän päivän luukussa on aika kurkistaa, mitä olen töissä lasten kanssa lukenut viime aikoina. Joka kerta valitaan kerhopäiväksi apulainen, joka saa päivän päätteeksi valita sadun, joka luetaan. Viime aikoina valittavat kirjat ovatkin olleet talvi- ja jouluaiheisia.

Kathryn White - Milloin sataa lunta? (When Will It Snow?, 2011). Englannista suomentanut Terhi Leskinen. Kuvitus Alison Edgson. Mäkelä, 2011.
Elizabeth Baguley - Pikku pupun lumiseikkailu (A Long Way from Home, 2007). Englannista suomentanut Tanja Falk. Kuvitus Jane Chapman. Mäkelä, 2007.
M. Christina Butler - Lumiukon ystävät (Snow Friends, 2005). Englannista suomentanut Sanna Vartiainen. Kuvitus Tina Macnaughton. Karisto, 2005.
Jujja & Tomas Wieslander - Lehmä kelkkamäessä (Mamma Mu åker bobb, 1994). Ruotsista suomentanut Pirjo Santonen. Kuvitus Sven Nordqvist. Mäkelä, 2007.

Milloin sataa lunta? on kertomus pikkukarhusta, joka ei halua talviunille vaan nauttia lumesta ja ystäviensä seurasta. Entä jos ystävät unohtavatkin hänet talviunien aikana? (Ihanat kuvat ja helppoa tekstiä.)
Pikku pupun lumiseikkailussa Jontte ei saa unta. Sen sijaan hän lähtee ystävänsä Albatrossin kanssa Pohjantähden maahan, jossa on tilaa temmeltää. Harmittavasti siellä on myös kylmää ja yksinäistä. (Hauskoja putoamis- ja peilikuvia.)
Lumiukon ystävät on kertomus pikkukarhusta, joka herää kesken talviunen. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi, joten hän rakentaa seurakseen lumiukon - pian hän huomaa, että tämä homma kiinnostaa myös muuta metsänväkeä. (Ihanat kuvat. Aidon lumen kimallusta lisätty kimalteella.)
Lehmä kelkkamäessä kertoo ystävyksistä Mimmi Lehmästä ja Variksesta. Tässä hulvattoman hauskassa tarinassa Mimmi tahtoo kelkkamäkeen. (Hassuja sanontoja ja hauskaa huumoria.)

Eric Hill - Pupen jouluseikkailu (Spot's Magical Christmas, 1995). Englannista suomentanut Pirkko Harainen. Otava, 1995.
Jujja Wieslander - Mimmi Lehmä ja Variksen joulu (Mamma Mu och Kråkans jul, 2008). Ruotsista suomentanut Pirjo Santonen. Kuvittanut Sven Nordqvist. Mäkelä, 2008.
M. Christina Butler - Siilin lahjapulma (One Christmas Night, 2011). Englannista suomentanut Tuula Syvänperä. Kuvittanut Tina Macnaughton. Karisto, 2011.

Pupen jouluseikkailussa Puppe-kirjoista tuttu koira seikkailee lumisissa maisemissa, etsien Joulupukin kadonnutta taikarekeä. Perustuu animaatioelokuvaan. (Ei kurkistusluukkuja vaan kokonaan piirretty. Sopii hyvin myös vähän vanhemmille.)
Mimmi Lehmän ja Variksen joulu on loistava osoitus ystävyydestä. Mimmi Lehmä järjestää loistavan yllätyksen ystävälleen Varikselle, joka saa lahjoja vain itseltään.
Siilin lahjapulma on tilanteeltaan tuttu varmasti lähes meille jokaiselle: koti on koristelematta ja lahjat hankkimatta ja aika meinaa loppua kesken. (Mukana jälleen aidon lumen tuntua kimalteen avulla.)

Joulukalenteri, luukku 12

Enää puolet joulukalenterin luukuista avaamatta! Onpas tämä joulukuun alku mennyt kamalan nopeasti vaikka välillä ei olekaan siltä tuntunut. Oma työstressikin alkaa pikku hiljaa helpottamaan, sillä ensi viikolla on enää pääasiallisesti tilastointia ja siivoamista. Sitä ennen voisikin vielä tehdä pikaisen katsauksen siihen, mitä kiltille kerhotädille voi hankkia joululahjaksi.

• Karkkia. Oli se sitten konvehtikranssi, suklaarasia tai suukkoja, kelpaa aina.
• Kukat. Minä olen itse kamalan laiska ostamaan kukkia ja nekin, jotka yleensä kotiin kannetaan, päätyvät muille kukkamaille aika nopeasti. Silti on mukava ilahtua kukista ja uskoa siihen, että tällä kertaa ne elävät pitkään.
• Muut herkut ovat myös mukavia, harmi vain että yleensä näitäkään ei tule kovin kauaa nautittua, sillä pitäähän sitä nyt kerralla ottaa kunnolla.
• Ennen kaikkea kuitenkin ajatus ja muistaminen on ihanaa. Olipa kyseessä sitten vaikka piirrustus tai omin pikku kätösin (epävakaalla käsialalla) kirjoitettu joulutoivotus.

Muutakin toki saattaa kerhotädin lahjapakettiin päätyä: kynttilöitä, saippuoita, käsitöitä. Toki kaikenlainen muistaminen on mukavaa ja vakuuttuu siitä, että on hoitanut työnsä hyvin. Samalla toki vähän hirvittää se, miten paljon lahjoihin rahallisesti panostetaan.

Te lapselliset lukijani, millaisia muistamisia te viette päiväkotiin/hoitotädille/kouluun? Entäpä te muut, millaisia muistamisia veitte kun itse olitte lapsia/nuoria? Itse muistan, että ala- ja yläasteella opettajamme hukkuivat kukkiin ja suklaarasioihin. Muita lahjoja ei juurikaan viety, ellei kyseessä ollut ala-asteen tai yläasteen päätösjuhlat, jolloin hankittiin koko luokan kanssa joku suurempi lahja.

Joulukalenteri, luukku 11

Mauri Kunnas - Koiramäen Martta ja tiernapojat, 2000. Yhteistyössä Tarja Kunnaksen kanssa. Otava, 2007. 32 s. Kirjaston jouluhyllystä.

Koiramäen Martta on päässyt äitinsä kanssa kaupunkiin juuri joulun alla. Raatihuoneen torilla kymnaasin pojat esittävät tiernapoikia: Matias, ruustinna Röböliuksen poika on Herodes, Aukusti, Koiramäen Martan serkku on Mänkki, Tuomas, lehtori Lunkreenin poika on Murjaanien kuningas, Yrjö, palomestari Pumpun poika on Knihti ja Antti, suutari Tallukkaan poika on Kyyppä Kiinan maalta.

Tämä Mauri Kunnaksen tunnelmallinen joulukirja vie lukijansa entisaikojen Porvooseen. Esiin tuodaan monia erilaisia tiernapoikaperinteitä, joita yhdistelemällä kymnaasin pojat saavat aikaan kunnon esityksen.

Kirjan lopussa on vielä tietoa tiernapoikaperinteestä sekä esityksen nuotit ja sanat. Varsinkin koko musiikkiosuus oli mukava lukea, sillä ainoa joka minulle on jäänyt tiernapoikien musiikista mieleen on aiemmin ollut Hyvää iltaa. Harmi, että tiernapoikaperinne ei ainakaan enää täällä elä samalla tavalla kuin entisaikoina.

Joulukalenteri, luukku 10

Pekka Vuori - Korvatunturi Tarinoita Joulupukin valtakunnasta, 1999. Kuvat Pekka Vuori. Otava, 1999. 84 s. Kirjaston jouluhyllystä.

Korvatunturi on katsaus elämään Korvatunturilla: tonttujen puuhiin, elämään Korvatunturilla, kesäajan askareisiin.

Teos etenee jokseenkin kronologisesti alkaen uudesta vuodesta. Tutustumme matkan aikana tonttujen asumuksiin ja tonttuihin, joulupukin historiaan, kevään ja kesän kulkuun, ajanviettotapoihin ja siihen, kuinka meno Korvatunturilla kasvaa joulun lähestyessä.

Pekka Vuoren kuvat ovat kauniita ja tarjoavat koko perheelle jotakin. Ja vaikka kirjassa onkin sivuja lastenkirjaksi paljon, ovat tarinat kuitenkin korkeintaan kaksi sivuisia, joten ne sopivat lukemiseksi myös perheen pienimmille. Kielikään ei ole mutkikasta, vaan sopii hyvin myös pienen lapsen käsiteltäväksi. Tämä voisikin olla oivallista iltalukemista joulun alla, sillä yksi kertomus on nopeasti luettu.

Jäi kuitenkin kaipaamaan tästä jotakin. Kirja on kattava ja sisältää kauniita kuvia, mutta jotenkin olisin kaivannut ehkä vielä lisää materiaalia kesänviettotavoista ja ylipäätänsä Korvatunturin historiasta. Kaikkeen toki viitataan kirjassa, mutta raotuksen lisäksi asioista ei juurikaan enempää kerrota.

Joulukalenteri, luukku 9

Lukualueeni on kovin kapea mitä tulee erimaalaisen kirjallisuuden suhteen. Luen suomalaisen kirjallisuuden jälkeen eniten kirjoja Iso-Britanniasta ja USAsta. Niinpä onkin aika korjata asia ja antaa toinen kirjallinen lupaus: Alan valloittamaan Eurooppaa. Pyrkimyksenä on siis lukea vähintään yksi kirja jokaisesta Euroopan maasta kirjailijan kotimaan mukaan. Samalla uskon, että pääsen myös pois omista genremukavuusalueistani, sillä kaikista maista tuskin löytyy suomennettua kaunokirjallisuutta, joten kelpuutan mukaan kaikki teoksesta runoista tietokirjallisuuteen.

Katsotaanpa mitä tästäkin seuraa.

Joulukalenteri, luukku 8

Tässä vaiheessa joulukuuta olisi varmasti hyvä aika listata omia joululahjatoiveita.

Kirjallisuutta:
-Haruki Murakami: 1Q84 (englanniksi, koska haluan lukea kaikki yhdellä kertaa enkä jaksa odottaa ensi vuoteen), myös muut Murakamit käyvät, joko suomeksi tai englanniksi.
-Stephen King 11/22/63 (englanniksi tämäkin, koska haluan lukea Kingini myös alkukielellä), en tosin myöskään sano ei muille Kingeille, sillä kokoelmani on hyvin puutteisa.
-Keltaisella Kirjastolla ja Otavan kirjastolla on yleensä hyviä teoksia
-Kari Hotakaiselta on tullut vaikka mitä, mutta minun hyllystäni löytyy vain Jumalan sana
-Pidän myös venäläisistä klassikoista: Bulgakovista, Tolstoista ja Dostojevskista.
(-Ja tarvitsisin uuden kirjahyllyn, mutta se taitaa olla liian suuri joulupukin rekeen.)

Muuta:
-Vanhasta lompakostani on hajonnut kolikkotaskun vetoketju
-Ihanat suihkujutut ja shampoot on kivoja
-Villapaidat ovat mukavia
-Samoin sukat
-Ja kaikki sellainen, joka voisi olla hyvä juuri minulle

Joulukalenteri, luukku 7

Luettua-blogin Sanna esitti omassa joulukalenterissaan haasteen lukea ensi vuonna omasta kirjahyllystä vähintään 24 kirjaa. Mikä sopisikaan minulle paremmin, sillä lukemattomia on aikamoinen pino. Luen siis ensi vuonna omasta hyllystäni ainakin seuraavat teokset:

1. Michael Cunningham: Samaa sukua
2. Johan Bargum: Jäähyväisiä
3. Juha Itkonen: Seitsemäntoista
4. Henning Mankell: Kennedyn aivot
5. Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
6. Turkka Hautala: Paluu
7. Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu
8. Petri Karra: Kohtalonohjaaja
9. Don DeLillo: Putoava mies
10. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
11. Torgrim Eggen: Kaksoset
12. Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
13. Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides
14. Douglas Adams: Linnunrata-trilogia
15. Katja Kaukonen: Odelma
16. Olli Jalonen: Johan ja Johan
17. Stephen King: Liseyn tarina
18. Jenni Linturi: Isänmaan tähden
19. John Steinbeck: East of Eden
20. Markus Nummi: Karkkipäivä
21. Kjell Westö: Lang
22. Stephen King: Christine
23. John Irving: Vesimies
24. Ian McEwan: Sementtipuutarha

Joulukalenteri, luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Sen kunniaksi, että meillä on oikeus lukea suomalaista ja suomennettua kirjallisuutta, listaankin tämän päivän kalenteriin kevään 2013 kiinnostavat uutuudet.

Atena:
Dieter Hermann Schmitz - Täällä pohjoisnavan alla
Husseim Al-Maadidi - 361 päivää helvetissä

Bazar:
John Boyne - Kuudes mies
Sarah Blake - Jos saat tämän kirjeen

Gummerus:
Jouko Heikura - Joki kaupungin alla
Elif Shafak - Kunnia
Julia Kibler - Matkalla kotiin
David Foenkinos - Yhden elämän muistot

Like:
Marja Björk - Poika
Kishwar Desai - Postimyyntilapset

Otava:
Tua Harno - Ne jotka jäävät
Chad Harbach - Pelin henki
Reijo Mäki - Sahanpururevolveri

Tammi:
Stephen King - 22.11.63
Haruki Murakami - 1Q84
A.S. Byatt - Ragnarök - jumalten tuho

Teos:
Eija Hetekivi Olsson - Tämä ei ole lasten maa
Edmund de Waal - Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

WSOY:
Marisha Rasi-Koskinen - Valheet
Renate Dorrestein - Hyvä äitipuoli

Huomaan, että kiinnostavia kevään uutuuksia on huomattavasti vähemmän kuin nyt syksyllä. Toisaalta tämä on vain hyvä juttu, sillä nyt minulle jää aikaa lukea myös muita kuin kauden uutuuksia. Varsinkin, kun minulla on edelleen osa tämän syksyn uutuksia odottamassa lukuvuoroaan kohta vuoren korkuisessa lukupinossa. Mitä uutuutta sinä odotat kaikista eniten?

Joulukalenteri, luukku 5

J.R.R. Tolkien - Kirjeitä Joulupukilta (Letters from Father Christmas 1976). Englannista suomentanut Kersti Juva ja runot Alice Martin. WSOY, 2004. 111 s. Kirjaston jouluhyllystä.

Kirjeitä Joulupukilta on postuumisti ilmestynyt kirje- ja piirrustuskokoelma joulupukin kirjeistä, joita J.R.R. lähetti lapsilleen kahden vuosikymmenen ajan alkaen vuodesta 1920, jolloin ensimmäinen lapsi, John, oli kolmevuotias. Aluksi kirjeissä seikkailee vain Joulupukki ja hänen innokas, ja hieman kömpelö, apurinsa Napakontio. Vuosien saatossa Joulupukin lähipiiri laajenee ja mukaan tulevat niin kirjuritonttu kuin Napakontion sukulaislapset Paksu ja Valkotukka. Hauskaahan tässä on se, että nimet ovat alkuperäismuodossaan (kuten myös Napakontion puhuttelunimi Karhu), eli Tolkienin rakkaus suomea kohtaan näkyy myös jouluseikkailujen keskellä.

Joulupukki kirjoittaa tärisevällä käsialalla ja kuvittaa yleensä kirjeensä aiheisiin liittyvillä piirrustuksilla. Karhu opettelee kirjoittamista, ja siksi hänen tekstinsä (tai oikeastaan marginaalikommentit) ovat tikkuaakkosin kirjoitettuja, tosin arktia Karhu taitaa paremmin. Joinain vuosina Karhu tai hiidet ovat tuhonneet lahjavarastot, joten sinä vuonna lasten sukat ovat tavallista ohuemmat. Toisina vuosina sekä teksti että lahjat virtaavat.

Kirjeitä Joulupukille on ihanan intiimi kokoelma; se on kuin kurkistus Tolkienin perheen elämään ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeista toisen maailmansodan pommituksiin asti. Voin uskoa, miten lapset ovat joulu toisensa jälkeen odottaneet jälleen kuulevansa lisää Napakontion seikkailuista, ovatko hiidet hyökänneet ja ennen kaikkea, mitä pukille kuuluu. Tolkien kunnostautuu erinomaisesti myös tällaisen "tavallisen" maailman kuvaillussa, joka välittyy lapsille maagisena ja salaisena.

Nämä kirjeet saavat lukijansa odottamaan joulua ja näinkin laajana teoksena tuntuu olevan aivan liian vähän tiedonhaluiselle aikuisellekin.